virtuaalihevonen
PILVIPELLON RAJATON
Kuva: Cherie (CC BY-NC 2.0)
Kutsumanimi
Rotu, sukupuoli Väri (genotyyppi), säkäkorkeus Syntynyt, ikä |
Raju
suomenpienhevonen, ori punarautias (ee/AA), 147cm 21.04.2020, 8v |
Kasvattaja
Omistaja Rekisterinumero Koulutustaso |
Raju ei ole (ainakaan täysin) nimensä veroinen, vaan enemmänkin oman arvonsa tunteva duracellpupu. Sillä tuntuu aina olevan energiaa ja monesti tallityöntekijät ovatkin pulassa raudikon kanssa. Jotkut kuvailevat Rajua jopa hieman ehkä nirppanokaksi, sillä ori ilmoittaa aivan varmasti vetämällä korvat menevät niskaan ja polkemalla jalkaa, mikäli on omasta mielestään tullut väärin kohdelluksi.
Kovat harjat ovat ehdoton ei, sillä tämä hienohelma ei siedä sellaista. Raju muistuttaakin hoitajaansa hyvin nopeasti, mikäli tämä unohtuu. Muutenhan Raju on helppo hoidettava, mutta energiamäärän vuoksi ori on hyvä hoitaa kiinni sidottuna. Satulavyö kiristetään reikä kerrallaan, sillä voit olla varma, että Raju tulee kiukuttelemaan koko loppupäivän mikäli sen kerralla rykäiset kiinni. Siinähän menee nahkat ruttuun ja tuntuuhan se nyt muutenkin ikävältä! Traileriin Raju menee heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta voit olla varma, että purkaessa tämä kaveri tulee ulos vauhdilla ja milloin milläkin tavalla. Purkutilanteessa pitää siis ehdottomasti olla tarkkana!
Ratsuna Raju on... Noh, todella vauhdikas ja joidenkin mielestä täysin nimensä veroinen. Raju ei tosiaankaan anna mitään ilmaiseksi ja vaatiikin kokeneen ratsastajan kyytiinsä. Se on herkkä pienillekin avuille, etenkin niille, jotka voisivat merkata eteen. Varmahan tuo on kuin mikä, mutta orin vauhdikkuus karkoittaa lähes kaikki ratsastajat kauas. Hypätessä vauhti vielä tuplaantuu ja maastossa triplaantuu. Vain huimapäisimmät uskaltavat Rajun kanssa maastoesteille, sillä siellähän sitä vauhtia vasta riittääkin!
Kovat harjat ovat ehdoton ei, sillä tämä hienohelma ei siedä sellaista. Raju muistuttaakin hoitajaansa hyvin nopeasti, mikäli tämä unohtuu. Muutenhan Raju on helppo hoidettava, mutta energiamäärän vuoksi ori on hyvä hoitaa kiinni sidottuna. Satulavyö kiristetään reikä kerrallaan, sillä voit olla varma, että Raju tulee kiukuttelemaan koko loppupäivän mikäli sen kerralla rykäiset kiinni. Siinähän menee nahkat ruttuun ja tuntuuhan se nyt muutenkin ikävältä! Traileriin Raju menee heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta voit olla varma, että purkaessa tämä kaveri tulee ulos vauhdilla ja milloin milläkin tavalla. Purkutilanteessa pitää siis ehdottomasti olla tarkkana!
Ratsuna Raju on... Noh, todella vauhdikas ja joidenkin mielestä täysin nimensä veroinen. Raju ei tosiaankaan anna mitään ilmaiseksi ja vaatiikin kokeneen ratsastajan kyytiinsä. Se on herkkä pienillekin avuille, etenkin niille, jotka voisivat merkata eteen. Varmahan tuo on kuin mikä, mutta orin vauhdikkuus karkoittaa lähes kaikki ratsastajat kauas. Hypätessä vauhti vielä tuplaantuu ja maastossa triplaantuu. Vain huimapäisimmät uskaltavat Rajun kanssa maastoesteille, sillä siellähän sitä vauhtia vasta riittääkin!
Suku & jälkeläiset
ii. Villahaan Raikuli sh, 153cm, YLA3 SV-II KV-II ie. Mustasuon Brigitha sh, 148cm, KTK-III ERJ-II YLA2 SLA-II ei. Hengenvaaran Takatalvi sh, 151cm, SV-I VV-II ee. Mörkövaaran Leinikki sh, 151cm, KTK-III KEV-II KV-II SV-I VV-II EV-II |
iii. Ryynipyry sh, 155cm, KTK-III
iie. Naavan Nelli sh, 151cm iei. Vonkamies sh, 156cm iee. Lööperin Brita sph, 146cm, KTK-II eii. Aatteenkätkijä sph, 145cm, KERJ-I VVJ-I KRJ-II ERJ-II SLA-I YLA1 eie. Talvitaru sh, 157cm, KRJ-I VVJ-I KERJ-I ERJ-I SLA-I YLA1 eei. Ruunappa sph, 144cm, SLA-I KRJ-I ERJ-I VVJ-II YLA2 KERJ-I eee. Ruskasaaren Lola sh, 157cm, KRJ-I KERJ-I ERJ-I YLA1 VVJ-I SLA-I |
26.05.2021 sh-o. Regelbunden Molnig (meriitit), e. Rehjan Riivattu
|
+ kestävyys
+ hyppytekniikka + ketteryys |
- kokoamiskyky
- ravi - voima |
Kilpailukalenteri
KERJ (34 sijoitusta + 1 cup-sijoitusta)
23.07.2020 - KERJ - Ruskavaara - helppo - 1/28 03.08.2020 - KERJ - Viljalehto - helppo - 4/16 07.08.2020 - KERJ - Viljalehto - helppo - 1/16 04.02.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 2/50 05.02.2021 - KERJ - Nessinjärven kk - helppo - 4/21 11.02.2021 - KERJ - Nessinjärven kk - helppo - 3/21 13.02.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 4/50 13.02.2021 - KERJ - Nessinjärven kk - helppo - 2/21 16.02.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 3/50 18.02.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 5/50 20.02.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 2/50 04.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 5/30 12.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 4/30 15.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 3/30 16.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 4/30 22.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 1/30 26.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 5/30 08.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 4/60 09.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 3/60 15.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 2/60 16.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 2/60 23.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 6/60 25.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 2/60 30.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 7/60 03.07.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 3/45 04.07.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - helppo - 6/45 01.08.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 1/59 09.08.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 2/59 11.08.2021 - KERJ - Moana part breds - helppo - 6/38 19.08.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 7/59 23.08.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 6/59 27.08.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - helppo - 2/59 28.10.2021 - KERJ - Adina - helppo - 4/37 01.11.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 3/40 31.03.2021 - KERJ Cup - Haltiasalo - helppo - 2/64 |
Muut saavutukset
Kantakirjattu suomenhevoskantakirjaan III-palkinnolla (60p, 7/20). Palkittu 2 Star Prospect -palkinnolla (897/1900p). Muut kilpailut Raju kilpailee porrastetuissa esteillä, ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. |
Päiväkirja
06.05.2020 päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: Milja H.
Ihan vain uteliaisuuttani selailin hevosharrastajien foorumia, jossa sitten vastaan tuli Cloudfieldin myynti-ilmoitus. Olin seuraillutkin tovin Cloudfieldin menoa ja meininkiä, joten kun ilmoituksessa kerrottiin melko harvinaisista brittiläisistä suomenhevosista, en voinut olla lukematta pidemmälle. Ilmoituksen mukaan vapaana olisi vielä yksi luultavasti pienhevoskokoiseksi jäävä orivarsa, Rajaton. Yleispainotteisena sitä kaupiteltiin, mutta sukua tutkiessani päädyin tulokseen, että orista olisi todellakin kenttäponiksi Regelbundeniin. Rajattoman suvussa oli paljon kenttälaatuarvostelussa eri palkinnoilla palkittuja hevosia ja emäkin oli paljon kenttää kisannut. Siitä se sitten lähti: kirjoitin Cloudfieldin omistajalle Sonjalle viestin, että lähtisikö poni Ruotsiin minun hoiviini. Ja muutama päivä myöhemmin Regelbundenin pihamaalla seisoi pieni punarautias suomenhevosvarsa, Raju. Jälleen Regelin suomenhevoskantaa oli vahvistettu hienolla orilla, joka varmasti antaa vielä paljon rodulleen.
26.09.2020 kouluvalmennus, valmentaja: Sonja
”Ei ehkä kannata laittaa lottoa vetämään tänään, ei tunnu olevan teidän onnen päivänne”, totesin pienesti virnistäen, kun Milja asteli kentälle punarautiaan orinsa selässä. ”Hahah, no onneksi luin kutsun kerrankin ajatuksella ja muistin pakata nämä sadevaatteet”, Milja totesi hymyillen ja asetteli ratsastussadetakkinsa helmoja paremmin. Rajaton, tuttavallisemmin Raju, ei tosin tuntunut olevan juuri alkaneesta sateesta moksiskaan - ori lähti tyytyväisenä hölkkäilemään alkulämpöjä. Kello oli kymmentä vailla seitsemän iltapäivällä, ja olimme saaneet nauttia koko päivän sangen ihanasta syyssäästä, vaikka sadetta oli lupailtu. Pilvet eivät olleet voineet odottaa vielä tuntia, jolloin viimeinenkin valmennus olisi ollut paketissa, vaan nyt jouduimme suorittamaan hommat sateessa. Pohja oli onneksi priimakunnossa, eikä se muuttuisi liukkaaksi, ellei ihan kaatamalla alkaisi satamaan.
Kellon lyödessä tasan ja omatoimiseen verryttelyyn varatun ajan päätyttyä pyysin Miljan käynnissä suurelle keskiympyrälle, jonka keskustaan jäin seisomaan vaaleansiniseen sadetakkiini kääriytyneenä. ”Toiveenasi oli, että hakisimme Rajun kanssa työskentelyyn kontrollia, joten sitä on luvassa. Aloitetaan tämä niin, että vuoron perään kootaan ja pidennetään käyntiä - lisäys on periaatteessa aina palkinto hyvin suoritetusta, maltillisesta kokoamisvaiheesta”, selitin harjoituksen ajatusta. Raju puuskutti nytkin menemään höyryjunan lailla, joten tämä tekisi sille todellakin hyvää. Ohjeistin Miljan aloittamaan ensin kokoamisella. Rajua selvästi turhautti ajatuskin matelemisesta, joten se yritti sitkeästi hangata vastaan vetämällä päätään ylös ja kiihdyttämällä kipitystään entisestään. ”Istu tiiviisti ja pidä vakaa käsi edestä, vaadi sitä hidastamaan... Hyvä, just noin”, kehuin, kun Raju hieman alkoi lyhentämään askeltaan. Pikkuhiljaa ori asettui myös muotoon ja lopetti ohjan nykimisen.
Jatkoimme jumppaamista käynnissä vaihtaen välillä suuntaan. Alkuun kokoamiset olivat hieman hätäisiä, mutta pian Raju tajusi, että se pääsee menemään pitkänä ja reippaasti vasta sitten, kun ensin suostuu hidastamaan ja lyhenemään. Jatkoimme tovin kuluttua ravissa, mikä tietenkin toi harjoitteeseen omat lisähaasteensa. Raju tarjoili taas hieman kylkimyyryä ja tuohtunutta jalan poljentaa, mutta se pysyi kuitenkin avuilla ja alkoi muutaman kierroksen jälkeen kuuntelemaan taas paremmin. ”Älä välitä sen kiukuttelusta, kiukkuun ei kukaan kuole. Sivuuta surutta sen mielenosoitukset ja palkitse vasta, kun aihetta todella on”, muistutin, ettei ori vahingossakaan oppisi siihen, että tarpeeksi temppuilemalla kuskin saa joskus luovuttamaan.
”Alkaa näyttää sangen asialliselta tämä meno, joten ei muuta kuin laukassa sama homma. Aloitetaan ensin hyvässä peruslaukassa suurella ympyrällä”, sanoin. Raju nosti laukan heti, kun se tunsi apujen edes hakevan paikkaa kyljillään. Tempo oli alkuun vähän turhankin innokas, mutta se ei haittaisi - kohta tempo tippuisi pakolla pois. ”Ala hieman kokoamaan sitä ja pienennä ympyrää asteittain”, neuvoin. Raju ei alkuun meinannut suostua tähän hidastelupelleilyyn yhtään, mutta ympyrän halkaisijan ollessa enää muutama metri ja ratsukon kiertäessä kehää melkein kiinni minussa, orille ei jäänyt paljon vaihtoehtoja. Sen oli pakko koota itseään ja kantaa itseään rauhassa, muuten pienellä ympyrällä pysyminen kävi mahdottomaksi. ”Ulkoavut kiinni, älä anna lavan karata ulos... Hyvä, aivan loistavaa! Sitten suurelle ympyrälle, myötää ja kiitä”, kehuin parivaljakkoa. Toistimme ympyrän kutistamisen vielä muutaman kerran molempiin suuntiin. Lopulta Raju oli niin hyvin avuilla, etten nähnyt syytä enää kehitellä mitään muuta sen pään menoksi. ”Sama kontrolli huomenna mukaan estetunnille”, totesin virnistäen, ojentaen Rajulle taskuni pohjalta porkkanasiivun. Sadekin taukosi kuin palkintona hyvin suoritetusta työstä, ja ilta-auringon viimeiset säteet lankesivat pilvien välistä Rajun märälle karvalle - paha sanoa, oliko se enemmän märkä vedestä vai hiestä.
27.09.2020 estevalmennus, valmentaja: Sonja
Saatuani lauantain kouluvalmennukset pakettiin olin vaappunut kuoleman väsyneenä suoraan nukkumaan. Jollain luojan ihmeellä heräsin pirteänä kuin peipponen jo puoli kuudelta aamulla, joten minulla oli hyvin aikaa rakentaa rata estevalmennuksia varten. Olin päättänyt rakennuttaa kentälle B-merkin esteosuuden ensimmäisen ratavaihtoehdon, sillä se oli sopivan haastava rata, jossa pääsi helposti työstämään perusasioita kaiken tasoisten ratsukoiden kanssa. Ratsastajat olivat saaneet opetella radan etukäteen, sillä olin linkittänyt sen heille hyvissä ajoin. Yöllä ei myöskään ollut onneksi satanut satunnaisia kuuroja enempää, joten kenttä oli erinomaisessa kunnossa. Säätiedote lupasi koko päiväksi pelkkää auringonpaistetta, joten tästä ei voisi tulla kuin aivan loistava päivä.
Lopulta kello loi kuusi iltapäivällä koko valmennusviikonlopun viimeisen valmennuksen alkamisen merkiksi. Aurinko valaisi kentän kauniisti, ja eilen sateessa värjötellyt ratsukko sai tänään ehkä koko porukan parhaan sään - kultaiset valonsäteet saivat syysmaiseman väriloiston suorastaan säteilemään. Milja ja Raju olivat eilen saaneet jumpata kontrollia oikein tosissaan, ja nyt me toivottavasti saisimme siirrettyä samaisen tunteen esteiden pariin. ”Mikä fiilis, onko se yhtä reaktiivisen oloinen kuin eilen?” kyselin seuratessani ratsukon ravailua ympärilläni. ”Nooh, kyllä se näitä esteitä taas katsoo vähän turhan innokkaasti. Mutta on se paljon rauhallisemman oloinen ja paremmin avuilla kuin normaalisti”, Milja vastasi. Nyökyttelin mietteliäästi, ja pyysin sitten Miljaa aloittamaan työskentelyn puomin parissa. ”Vaihda suunta joka kierroksella, laukanvaihto tietenkin siihen puomille”, kehotin. Tämä ei vielä tuottanut minkään sortin ongelmia, sillä Raju ei tainnut laskea pelkkää puomia esteeksi. Laukka rullasi hyvässä rytmissä, vaikka ei siitä toki vauhtia puuttunut.
Siirryimme pian pääty-ympyrällä odottavan kolmen kavaletin innarin kimppuun. ”Laske ääneen kolme viimeistä laukkaa ennen ylitystä. Jos tuntuu, että se kiihdyttää, niin napakat puolipidätteet läpi”, neuvoin. Raju taisi tajuta, että nyt aletaan ihan oikeisiin hommiin, sillä tempo tuntui kasvavan ihan silmissä. Kavaletit kolisivat ja viimeinen sinkosi paikoiltaankin, kun ori loikki holtittomasti niiden ylitse. ”Uudestaan vaan, istu tiiviimmin ja hidasta niin paljon kuin repimättä voin. Eikä se nyt niinkään haittaa, vaikka olisi vauhtia, kunhan askeleet osuu väleihin”, totesin. Uusi suoritus osui paremmin kohdilleen, ja kolmas oli jo kehumisen arvoinen, joten jatkoimme siitä suoraan radan kimppuun.
Hyppäsimme esteet 3–6 muutaman kerran lämmittelynä 60–70 cm korkuisina. ”Jos missään vaiheessa tuntuu, että se imee esteille liikaa, voit hyvin kääntää voltin mihin kohtaan tahansa ja ottaa kontrollin takaisin”, sanoin Miljalle, jolla tuntui olevan hieman vaikeuksia orinsa pitelyn kanssa. Lämmittelyhypyt sujuivat vauhdikkaasti, mutta ihan kivassa rytmissä, joten uskalsin lähteä korottamaan esteitä aika reippaalla kädellä. ”Otetaan pelkästään 7–11 ja katsotaan, miten kaarteet onnistuu tällä tempolla. Kunnolla vaan puolipidätteitä, jotta saat sen ohjattua oikeisiin paikkoihin”, neuvoin. Ratsukko lähti asiallisesti matkaan, ja ensimmäinen hyppy tuli todella kivasti, mutta ysiesteestä Raju luiskahti vasemmalta ohi - tiukka käännös valahti pitkäksi, kun ori ei suostunut kuuntelemaan. ”Seiskalta alkaen uudestaan, vaadi sitä kuuntelemaan!” kehotin. Milja keskittyi käännökseen paremmin uudella kierroksella, minkä ansiosta rata sujuikin oikein hienosti loppuun asti.
”Hyvä, hienosti ratsastettu. Sitten vaan koko homma alusta loppuun asti”, sanoin. Milja kokosi ratsunsa ohjat ja nosti vielä kerran laukan. Raju tuntui hieman jopa väsähtäneen, mutta ihmekös tuo - ori oli käyttänyt niin paljon ylimääräistä energiaa tunnin alussa kiihdyttelyyn. ”Nyt kun se ei enää ihan hurjana rynni, niin varo, ettet syö vauhtia liikaa pois. Halutaan kuitenkin päästä alusta loppuun reippaassa ratavauhdissa”, totesin. Milja nyökytteli ymmärtämisen merkiksi ja lähti sitten matkaan, ja kyllä muuten sujui aivan hurjan kauniisti koko suoritus ensimmäisestä puomista viimeiseen okseriin saakka. ”Riittää, lopetetaan hyvän sään aikana! Todella hienosti suoriuduttu!” kehuin molempia, ohjaten heidät sitten loppukäynneille läheiselle peltotielle nauttimaan ilta-auringosta. Itse jäin roudaamaan esteitä pois kentältä, lopen uupuneena mutta onnellisena - olipa hieno viikonloppu omien suokkikasvattien parissa.
Ihan vain uteliaisuuttani selailin hevosharrastajien foorumia, jossa sitten vastaan tuli Cloudfieldin myynti-ilmoitus. Olin seuraillutkin tovin Cloudfieldin menoa ja meininkiä, joten kun ilmoituksessa kerrottiin melko harvinaisista brittiläisistä suomenhevosista, en voinut olla lukematta pidemmälle. Ilmoituksen mukaan vapaana olisi vielä yksi luultavasti pienhevoskokoiseksi jäävä orivarsa, Rajaton. Yleispainotteisena sitä kaupiteltiin, mutta sukua tutkiessani päädyin tulokseen, että orista olisi todellakin kenttäponiksi Regelbundeniin. Rajattoman suvussa oli paljon kenttälaatuarvostelussa eri palkinnoilla palkittuja hevosia ja emäkin oli paljon kenttää kisannut. Siitä se sitten lähti: kirjoitin Cloudfieldin omistajalle Sonjalle viestin, että lähtisikö poni Ruotsiin minun hoiviini. Ja muutama päivä myöhemmin Regelbundenin pihamaalla seisoi pieni punarautias suomenhevosvarsa, Raju. Jälleen Regelin suomenhevoskantaa oli vahvistettu hienolla orilla, joka varmasti antaa vielä paljon rodulleen.
26.09.2020 kouluvalmennus, valmentaja: Sonja
”Ei ehkä kannata laittaa lottoa vetämään tänään, ei tunnu olevan teidän onnen päivänne”, totesin pienesti virnistäen, kun Milja asteli kentälle punarautiaan orinsa selässä. ”Hahah, no onneksi luin kutsun kerrankin ajatuksella ja muistin pakata nämä sadevaatteet”, Milja totesi hymyillen ja asetteli ratsastussadetakkinsa helmoja paremmin. Rajaton, tuttavallisemmin Raju, ei tosin tuntunut olevan juuri alkaneesta sateesta moksiskaan - ori lähti tyytyväisenä hölkkäilemään alkulämpöjä. Kello oli kymmentä vailla seitsemän iltapäivällä, ja olimme saaneet nauttia koko päivän sangen ihanasta syyssäästä, vaikka sadetta oli lupailtu. Pilvet eivät olleet voineet odottaa vielä tuntia, jolloin viimeinenkin valmennus olisi ollut paketissa, vaan nyt jouduimme suorittamaan hommat sateessa. Pohja oli onneksi priimakunnossa, eikä se muuttuisi liukkaaksi, ellei ihan kaatamalla alkaisi satamaan.
Kellon lyödessä tasan ja omatoimiseen verryttelyyn varatun ajan päätyttyä pyysin Miljan käynnissä suurelle keskiympyrälle, jonka keskustaan jäin seisomaan vaaleansiniseen sadetakkiini kääriytyneenä. ”Toiveenasi oli, että hakisimme Rajun kanssa työskentelyyn kontrollia, joten sitä on luvassa. Aloitetaan tämä niin, että vuoron perään kootaan ja pidennetään käyntiä - lisäys on periaatteessa aina palkinto hyvin suoritetusta, maltillisesta kokoamisvaiheesta”, selitin harjoituksen ajatusta. Raju puuskutti nytkin menemään höyryjunan lailla, joten tämä tekisi sille todellakin hyvää. Ohjeistin Miljan aloittamaan ensin kokoamisella. Rajua selvästi turhautti ajatuskin matelemisesta, joten se yritti sitkeästi hangata vastaan vetämällä päätään ylös ja kiihdyttämällä kipitystään entisestään. ”Istu tiiviisti ja pidä vakaa käsi edestä, vaadi sitä hidastamaan... Hyvä, just noin”, kehuin, kun Raju hieman alkoi lyhentämään askeltaan. Pikkuhiljaa ori asettui myös muotoon ja lopetti ohjan nykimisen.
Jatkoimme jumppaamista käynnissä vaihtaen välillä suuntaan. Alkuun kokoamiset olivat hieman hätäisiä, mutta pian Raju tajusi, että se pääsee menemään pitkänä ja reippaasti vasta sitten, kun ensin suostuu hidastamaan ja lyhenemään. Jatkoimme tovin kuluttua ravissa, mikä tietenkin toi harjoitteeseen omat lisähaasteensa. Raju tarjoili taas hieman kylkimyyryä ja tuohtunutta jalan poljentaa, mutta se pysyi kuitenkin avuilla ja alkoi muutaman kierroksen jälkeen kuuntelemaan taas paremmin. ”Älä välitä sen kiukuttelusta, kiukkuun ei kukaan kuole. Sivuuta surutta sen mielenosoitukset ja palkitse vasta, kun aihetta todella on”, muistutin, ettei ori vahingossakaan oppisi siihen, että tarpeeksi temppuilemalla kuskin saa joskus luovuttamaan.
”Alkaa näyttää sangen asialliselta tämä meno, joten ei muuta kuin laukassa sama homma. Aloitetaan ensin hyvässä peruslaukassa suurella ympyrällä”, sanoin. Raju nosti laukan heti, kun se tunsi apujen edes hakevan paikkaa kyljillään. Tempo oli alkuun vähän turhankin innokas, mutta se ei haittaisi - kohta tempo tippuisi pakolla pois. ”Ala hieman kokoamaan sitä ja pienennä ympyrää asteittain”, neuvoin. Raju ei alkuun meinannut suostua tähän hidastelupelleilyyn yhtään, mutta ympyrän halkaisijan ollessa enää muutama metri ja ratsukon kiertäessä kehää melkein kiinni minussa, orille ei jäänyt paljon vaihtoehtoja. Sen oli pakko koota itseään ja kantaa itseään rauhassa, muuten pienellä ympyrällä pysyminen kävi mahdottomaksi. ”Ulkoavut kiinni, älä anna lavan karata ulos... Hyvä, aivan loistavaa! Sitten suurelle ympyrälle, myötää ja kiitä”, kehuin parivaljakkoa. Toistimme ympyrän kutistamisen vielä muutaman kerran molempiin suuntiin. Lopulta Raju oli niin hyvin avuilla, etten nähnyt syytä enää kehitellä mitään muuta sen pään menoksi. ”Sama kontrolli huomenna mukaan estetunnille”, totesin virnistäen, ojentaen Rajulle taskuni pohjalta porkkanasiivun. Sadekin taukosi kuin palkintona hyvin suoritetusta työstä, ja ilta-auringon viimeiset säteet lankesivat pilvien välistä Rajun märälle karvalle - paha sanoa, oliko se enemmän märkä vedestä vai hiestä.
27.09.2020 estevalmennus, valmentaja: Sonja
Saatuani lauantain kouluvalmennukset pakettiin olin vaappunut kuoleman väsyneenä suoraan nukkumaan. Jollain luojan ihmeellä heräsin pirteänä kuin peipponen jo puoli kuudelta aamulla, joten minulla oli hyvin aikaa rakentaa rata estevalmennuksia varten. Olin päättänyt rakennuttaa kentälle B-merkin esteosuuden ensimmäisen ratavaihtoehdon, sillä se oli sopivan haastava rata, jossa pääsi helposti työstämään perusasioita kaiken tasoisten ratsukoiden kanssa. Ratsastajat olivat saaneet opetella radan etukäteen, sillä olin linkittänyt sen heille hyvissä ajoin. Yöllä ei myöskään ollut onneksi satanut satunnaisia kuuroja enempää, joten kenttä oli erinomaisessa kunnossa. Säätiedote lupasi koko päiväksi pelkkää auringonpaistetta, joten tästä ei voisi tulla kuin aivan loistava päivä.
Lopulta kello loi kuusi iltapäivällä koko valmennusviikonlopun viimeisen valmennuksen alkamisen merkiksi. Aurinko valaisi kentän kauniisti, ja eilen sateessa värjötellyt ratsukko sai tänään ehkä koko porukan parhaan sään - kultaiset valonsäteet saivat syysmaiseman väriloiston suorastaan säteilemään. Milja ja Raju olivat eilen saaneet jumpata kontrollia oikein tosissaan, ja nyt me toivottavasti saisimme siirrettyä samaisen tunteen esteiden pariin. ”Mikä fiilis, onko se yhtä reaktiivisen oloinen kuin eilen?” kyselin seuratessani ratsukon ravailua ympärilläni. ”Nooh, kyllä se näitä esteitä taas katsoo vähän turhan innokkaasti. Mutta on se paljon rauhallisemman oloinen ja paremmin avuilla kuin normaalisti”, Milja vastasi. Nyökyttelin mietteliäästi, ja pyysin sitten Miljaa aloittamaan työskentelyn puomin parissa. ”Vaihda suunta joka kierroksella, laukanvaihto tietenkin siihen puomille”, kehotin. Tämä ei vielä tuottanut minkään sortin ongelmia, sillä Raju ei tainnut laskea pelkkää puomia esteeksi. Laukka rullasi hyvässä rytmissä, vaikka ei siitä toki vauhtia puuttunut.
Siirryimme pian pääty-ympyrällä odottavan kolmen kavaletin innarin kimppuun. ”Laske ääneen kolme viimeistä laukkaa ennen ylitystä. Jos tuntuu, että se kiihdyttää, niin napakat puolipidätteet läpi”, neuvoin. Raju taisi tajuta, että nyt aletaan ihan oikeisiin hommiin, sillä tempo tuntui kasvavan ihan silmissä. Kavaletit kolisivat ja viimeinen sinkosi paikoiltaankin, kun ori loikki holtittomasti niiden ylitse. ”Uudestaan vaan, istu tiiviimmin ja hidasta niin paljon kuin repimättä voin. Eikä se nyt niinkään haittaa, vaikka olisi vauhtia, kunhan askeleet osuu väleihin”, totesin. Uusi suoritus osui paremmin kohdilleen, ja kolmas oli jo kehumisen arvoinen, joten jatkoimme siitä suoraan radan kimppuun.
Hyppäsimme esteet 3–6 muutaman kerran lämmittelynä 60–70 cm korkuisina. ”Jos missään vaiheessa tuntuu, että se imee esteille liikaa, voit hyvin kääntää voltin mihin kohtaan tahansa ja ottaa kontrollin takaisin”, sanoin Miljalle, jolla tuntui olevan hieman vaikeuksia orinsa pitelyn kanssa. Lämmittelyhypyt sujuivat vauhdikkaasti, mutta ihan kivassa rytmissä, joten uskalsin lähteä korottamaan esteitä aika reippaalla kädellä. ”Otetaan pelkästään 7–11 ja katsotaan, miten kaarteet onnistuu tällä tempolla. Kunnolla vaan puolipidätteitä, jotta saat sen ohjattua oikeisiin paikkoihin”, neuvoin. Ratsukko lähti asiallisesti matkaan, ja ensimmäinen hyppy tuli todella kivasti, mutta ysiesteestä Raju luiskahti vasemmalta ohi - tiukka käännös valahti pitkäksi, kun ori ei suostunut kuuntelemaan. ”Seiskalta alkaen uudestaan, vaadi sitä kuuntelemaan!” kehotin. Milja keskittyi käännökseen paremmin uudella kierroksella, minkä ansiosta rata sujuikin oikein hienosti loppuun asti.
”Hyvä, hienosti ratsastettu. Sitten vaan koko homma alusta loppuun asti”, sanoin. Milja kokosi ratsunsa ohjat ja nosti vielä kerran laukan. Raju tuntui hieman jopa väsähtäneen, mutta ihmekös tuo - ori oli käyttänyt niin paljon ylimääräistä energiaa tunnin alussa kiihdyttelyyn. ”Nyt kun se ei enää ihan hurjana rynni, niin varo, ettet syö vauhtia liikaa pois. Halutaan kuitenkin päästä alusta loppuun reippaassa ratavauhdissa”, totesin. Milja nyökytteli ymmärtämisen merkiksi ja lähti sitten matkaan, ja kyllä muuten sujui aivan hurjan kauniisti koko suoritus ensimmäisestä puomista viimeiseen okseriin saakka. ”Riittää, lopetetaan hyvän sään aikana! Todella hienosti suoriuduttu!” kehuin molempia, ohjaten heidät sitten loppukäynneille läheiselle peltotielle nauttimaan ilta-auringosta. Itse jäin roudaamaan esteitä pois kentältä, lopen uupuneena mutta onnellisena - olipa hieno viikonloppu omien suokkikasvattien parissa.