virtuaalihevonen
FRED MERCURY
Kuva: Shazstock (CC BY-NC 2.0)
Kutsumanimi
Rotu, sukupuoli Väri (genotyyppi), säkäkorkeus Syntynyt, ikä |
Fredi
englantilainen täysiverinen, ori tummanruunikko (Ee/Ata), 163cm 25.06.2015, 21v |
Kasvattaja
Omistaja Rekisterinumero Koulutustaso |
Mikä on tuo luikku ruunikko hevonen, joka touhuaa tarhassa omiaan eikä anna tallityöntekijän ottaa itseään kiinni? Se on meidän Fredi, entinen laukkahevonen, joka jostakin kumman syystä päätyi vanhaan Criminal Poniesiin ja sitä kautta meille Regelbundeniin. Ori ei pärjännyt millään tapaa laukkaradoilla, Fredi ei päässyt nimittäin edes maidenia läpi, jonka vuoksi se uudelleenkoulutettiin ja myytiin ratsuksi. Uusi ura onkin alkanut oikein mukavasti, tai ainakaan siitä ei ole mitään suurempaa mainittavaa ainakaan negatiivisessa mielessä.
Fredi on etenkin alkuun hieman nyrpeä tyyppi, joka saattaa vaikuttaa jopa hieman kovanaamalta. Monesti ohi kävellessä ori luimii kaikelle mikä liikkuu ja sillä tuntuu olevan aina huono päivä. Sen pään sisään pääsemiseen vaaditaankin aikaa ja molemminpuolinen luottamus. Kun sen voittaa, on Fredi oikea mamman mussukka. Herkkujen perään se ei ikinä ole ollut, vaan orin kohdalla saakin keksiä erilaisia suostuttelukeinoja, mikäli sellainen paikka eteen tulee. Tämä herra vaatii luovuutta!
Ratsuna Fredi on ex-laukkahevosen tapaan todella menevä tapaus. Se ei kuitenkaan ikinä pukittele tai hypi pystyyn, vaikka onkin muuten melkoinen touhottaja. Tältä osin Fredi onkin siis todella luotettava hevonen. Aloittelijoita hevosen selkään ei siis todellakaan voi laittaa, vaan Fredi vaatii rauhallisen ja kokeneen ratsastajan, joka osaa käyttää istuntaansa taidolla eri tilanteissa. Uudet ratsastajat saattavat järkyttyä siitä, kuinka vaikea ori on saada avuille, mutta loppupeleissä Fredi on vain liian herkkä ja vauhdikas tapaus monelle. Tarpeeksi kevyillä avuilla Fredi liikkuu kuin unelma ilman minkäänlaista ongelmaa ja siltä osin ruunikon uudelleenkoulutus onkin onnistunut erittäin hyvin.
Sileän työskentely ei ole Fredin lempipuuhaa, mutta auta armias kun päästään maastoon tai hyppäämään! Tästä hevosesta kuoriutuu oikea tykki, jolta löytyy vauhtia ja varovaisuutta. Ori kääntyisi varmasti jopa kolikon päällä eli mikäli ratsastaja vain on tarpeeksi huimapäinen niin Fredi on uusintaratojen tähti. Fredi on todella varmajalkainen ja varovainen puomien kanssa ja mielummin kieltää kuin hyppää paikasta, josta se luultavasti hipaisisi puomia. Monesti Fredi huomauttaakin ratsastajan virheistä puremalla kuolaimeen ja silloin ratsastaja onkin jo pulassa...
Fredi on etenkin alkuun hieman nyrpeä tyyppi, joka saattaa vaikuttaa jopa hieman kovanaamalta. Monesti ohi kävellessä ori luimii kaikelle mikä liikkuu ja sillä tuntuu olevan aina huono päivä. Sen pään sisään pääsemiseen vaaditaankin aikaa ja molemminpuolinen luottamus. Kun sen voittaa, on Fredi oikea mamman mussukka. Herkkujen perään se ei ikinä ole ollut, vaan orin kohdalla saakin keksiä erilaisia suostuttelukeinoja, mikäli sellainen paikka eteen tulee. Tämä herra vaatii luovuutta!
Ratsuna Fredi on ex-laukkahevosen tapaan todella menevä tapaus. Se ei kuitenkaan ikinä pukittele tai hypi pystyyn, vaikka onkin muuten melkoinen touhottaja. Tältä osin Fredi onkin siis todella luotettava hevonen. Aloittelijoita hevosen selkään ei siis todellakaan voi laittaa, vaan Fredi vaatii rauhallisen ja kokeneen ratsastajan, joka osaa käyttää istuntaansa taidolla eri tilanteissa. Uudet ratsastajat saattavat järkyttyä siitä, kuinka vaikea ori on saada avuille, mutta loppupeleissä Fredi on vain liian herkkä ja vauhdikas tapaus monelle. Tarpeeksi kevyillä avuilla Fredi liikkuu kuin unelma ilman minkäänlaista ongelmaa ja siltä osin ruunikon uudelleenkoulutus onkin onnistunut erittäin hyvin.
Sileän työskentely ei ole Fredin lempipuuhaa, mutta auta armias kun päästään maastoon tai hyppäämään! Tästä hevosesta kuoriutuu oikea tykki, jolta löytyy vauhtia ja varovaisuutta. Ori kääntyisi varmasti jopa kolikon päällä eli mikäli ratsastaja vain on tarpeeksi huimapäinen niin Fredi on uusintaratojen tähti. Fredi on todella varmajalkainen ja varovainen puomien kanssa ja mielummin kieltää kuin hyppää paikasta, josta se luultavasti hipaisisi puomia. Monesti Fredi huomauttaakin ratsastajan virheistä puremalla kuolaimeen ja silloin ratsastaja onkin jo pulassa...
Suku & jälkeläiset
i. Opera '39 xx, 164cm e. Queen Delilah xx, 162cm |
ii. Arborian xx ie. Cool Cat xx ei. Kind of Magic xx ee. Funny How Love Is xx |
iii. Bohemian Lifestyle xx
iie. Chinese Torture xx iei. My Friend xx iee. Hot Space xx eii. Magician xx eie. May xx eei. God Saves The Queen xx eee. Hijack My Heart xx |
13.01.2018 xx-o. Innuendo xx (KTK-II), e. Indestructible xx
18.07.2021 old-o. Crane Fakelore (KTK-III), e. Folk Horror 02.08.2021 xx-t. O'Hall Ursa Minor xx (meriitit), e. I AM Dangerous xx 14.08.2023 rp-t. Heimdall Sagitta (meriitit), e. Arterberry's Sunsprite 24.08.2023 rp-o. Dagslys Folke (meriitit), e. Bella Ciao |
+ hyppytekniikka
+ ketteryys + nopeus |
- kokoamiskyky
- kestävyys - käynti |
Kilpailukalenteri
KERJ (40 sijoitusta + 1 cup-sijoitus)
22.02.2016 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 3/29 22.02.2016 - KERJ - Brokeback - CIC2 - 1/24 25.02.2016 - KERJ - Shadow - CIC2 - 1/14 27.02.2016 - KERJ - Shadow - CIC2 - 2/14 17.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC2 - 1/13 22.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC2 - 3/16 24.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC2 - 3/16 25.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC2 - 4/16 29.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC2 - 4/16 30.08.2016 - KERJ Cup - Kisakeskus Bailador - CIC1 - 2/69 14.01.2017 - KERJ - Romilly - CIC2 - 2/12 15.01.2017 - KERJ - Romilly - CIC2 - 3/12 15.01.2017 - KERJ - Ribcage's Warmbloods - CIC2 - 1/10 16.01.2017 - KERJ - Romilly - CIC2 - 3/12 18.06.2017 - KERJ - Adina - CIC2 - 2/19 21.06.2017 - KERJ - Adina - CIC2 - 4/22 15.08.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 2/42 28.08.2020 - KERJ - Adina - CIC2 - 2/4 03.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC2 - 1/14 25.01.2021 - KERJ - Adina - CIC2 - 3/15 12.02.2021 - KERJ - Kartanokosken Talli - CIC2 - 1/15 12.02.2021 - KERJ - Brandubh Stud - CIC2 - 1/19 14.02.2021 - KERJ - Brandubh Stud - CIC2 - 4/19 04.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC2 - 3/30 04.03.2021 - KERJ - Clarkenes - CIC2 - 1/16 08.03.2021 - KERJ - Clarkenes - CIC2 - 2/16 12.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 3/36 16.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC2 - 2/30 17.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC2 - 3/30 18.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC2 - 5/30 20.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 4/36 22.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 3/36 25.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 6/36 27.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 2/36 29.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 1/36 01.06.2021 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 5/50 |
Muut saavutukset
Kantakirjattu hevoskantakirjaan II-palkinnolla (72p, 3/18). Palkittu 3 Star Prospect -palkinnolla (1076/1900p). Muut kilpailut Fredi kilpailee myös porrastetuissa esteratsastuksessa. 31.10.2023 - ERJ Cup - Couture Sporthorses - 120cm - 8/108 Muut tulokset 25.07.2020 - Power Jump, FIN - 120cm - 27/31, 12vp 23.05.2021 - PJ-kvaalikilpailu, FRA - 120cm - 16/20, 24vp 30.07.2021 - Power Jump, FIN - 120cm - 27/37, 8vp 06.-08.09.2021 - Paris SIM Eventing Week, FRA - CIC2 - 18/30, 45.2vp Näyttelyt 31.12.2017 VSN - tuomari reibili - RCH (39,5p) |
Päiväkirja
01.02.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Fredin syntymäpäivää juhlittiin irtohypytyksellä maneesissa. Olin koonnut maneesiin kahden esteen hyppykujan, johon kuului pysty ja okseri, joka oli alkuun ihan tavallinen pysty. Ohjasin orin hetken juoksuttelun jälkeen kujaan ja Fredi hyppäsikin viisikymmensenttiset esteet nätisti pariin kertaan, jonka jälkeen nostin esteet kahdeksaankymppiin. Fredi hyppäsi erittäin liioitellusti ja nostin parin kierroksen jälkeen ensimmäisen esteen metriin ja jälkimmäisen esteen kokosin metrikympin okseriksi. Liioiteltu hyppääminen jatkui, mutta yritin kovasti säästää orin jalkoja, joten korkeimmillaan jälkimmäinen este oli "vain" metrikahdenkymmenen korkuinen. Fredi olisi voinut hypätä vielä vaikka kuinka pitkään ja näyttikin erittäin pettyneeltä ottaessani sen takaisin liinaan ravailemaan. Kävelytin hevosta vielä noin vartin verran, jotta sen hengitys tasaantuisi aivan varmasti.
27.03.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Olin kiillottanut edellisenä päivänä Fredin hännän latvoista korvanpäihin tämänpäiväisiä näyttelyitä varten. En odottanut paljoakaan, kunhan ori vain käyttäytyisi hyvin niin kaikki olisi mennyt nappiin. Matkaa ei ollut kovin paljon, joten ihan kukonlaulun aikaan ei tarvinnut lähteä. Matkusteluun tottunut Fredi asteli heti traileriin ja käyttäytyi koko matkan nätisti. Katsoin näyttelypaikalla vielä orin siisteyskunnon ja kävin tekemässä vaaditut paperihommat kansliassa ennen purkua. Taluttelin hevosta hetken ennen lämmittelemään menoa. Fredi liikkui todella kivasti, vaikka touhottikin kovasti uutta paikkaa ja uusia hevosia. Saatoin vain toivoa, että hevonen käyttäytyisi arvostelussa. Kävelimme hetken ennen arvostelun aloittamista ja vihdoin kun pääsimme esiintymään, päätti Fredi tekaista itselleen niin nyrpeän ilmeen kuin kykeni. No, ei auttanut muu kuin esittää hevonen loppuun. Joko saimme säälipisteitä tai sitten Fredillä on hyvä rakenne, sillä saimme sertin arvoisen ollen ensimmäinen sertittä jäänyt pari!
24.07.2020 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Tänään se alkoi, nimittäin matkamme kohti elämäni ensimmäistä Power Jump -kilpailua! Kilpailu oli minulle tuttu, olin tavallaan haaveillut siihen osallistumisesta jo vuosia, mutta kenttäratsastajana se oli aina jäänyt. Nyt päätin viime hetkillä kilpailla kahdella hevosellani vaadittavat tulokset esteillä ja lähteä kokeilemaan onneani! Yksin en lähtenyt liikenteeseen, sillä luottokisaparini Cecilia lähti myös edustamaan Regelbundenia. Itse kisaisin nuorella ja melko kokemattomalla Miralla edustaen kotimaatani Suomea ja Cecilia sitten puolestaan ex-laukkahevosellamme Fredillä edustaen omaa kotimaataan Ruotsia. Hieman ehkä ironista, kuin Suomi-Ruotsi -maaottelu tallin sisällä.
Jouduimme lähtemään jo ennen puoltayötä Vänersborgista kohti Tukholmaa. Olimmekin hyvissä ajoin perjantaiaamuna Tukholman satamassa valmiina nousemaan laivaan. Matka Vänersborgista oli sujunut hyvin ja hevosetkin olivat alun luimistelujen jälkeen sopeutuneet toistensa seuraan. Pari kertaa pysähdyimme jaloittelemaan hevosten kanssa, sillä tiesimme edessä olevan vielä vajaan kuuden tunnin laivamatka Maarianhaminaan ja siellä vielä puolisen tuntia ajettavaa Mandelbackeen. Laiva oli kerrankin aikataulussaan, joten pääsimme vihdoin iltapäivän puolella jaloittelemaan hevosia nopeasti satama-alueen ulkopuolella ennen kisapaikalle saapumista ennen matkan jatkamista.
Olimme varanneet koko viikonlopun ajaksi Fredille karsinapaikan Mandelbackesta. Mira pystyi majoittumaan hevoskuljetusautossakin, se oli kuitenkin sen verran tilava. Cecilia etsikin heti ensitöikseen kisapaikalta tallipäällikön ja saatuaan ruunikon karsinapaikan tietoonsa, saimme luvan aloittaa kuormamme purun. Ensin taluttelimme hevosia pitkään ja hartaasti tallialueella ja lähimaastossa syötellen kaksikkoa samalla, jotta ratsut saivat paikat kunnolla auki pitkän seisoskelun päätteeksi. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn meidän menestykselle!
25.07.2020 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
En voinut väittää, ettenkö olisi tärissyt jännityksestä kisa-aamuna. Hevoset vaikuttivat levänneiltä aamulla kävelyttäessämme niitä Cecilian kanssa ympäri Mandelbacken lähimaastoja. Cecilia oli palannut takaisin talliin laittamaan Frediä kuntoon minun jäädessäni kuljetusautolle harjaamaan Miraa. Olin laskelmoinut, että kerkeäisin katsomaan Celian ja Fredin radan ennen kuin lähtisin verkkaamaan omaa tammaani. Niinpä kuullessani ensimmäisen luokan puolivälin tienoilla kuulutuksen, jossa Celia ilmoitettiin valmistautuvaksi ratsukoksi, otin suunnaksi kisakentän. Mua jännitti hurjan paljon, sillä en ollut kerennyt seuraamaan ratsukon treenejä lainkaan. Kotona Fredi oli kuulemma tuntunut todella hyvältä, joten siksi ori oli lähtenyt mukaan. Rata alkoi oikein hyvin, kunnes Fredi otti stopin kolmannelle esteelle. Onneksi ori on näppärä hevonen ja kääntyy vaikka kolikon päällä, joten ratsukko pääsi jatkamaan nopeasti. Kulmakarvani kuitenkin kurtistelivat radan edetessä, sillä normaalisti puomeitta suoriutuva hevonen otti vielä kaksi puomia perusradalta. Celian ja Fredin matka tyssäsi siis perusrataan 12 virhepisteen kera. Luokan jälkeen lopullinen sijoitus oli odotetusti häntäpäässä sijan ollessa 27/31.
23.05.2021 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Olin lähtenyt Cecilian kanssa jälleen kisareissulle tutun hevoskaksikon, Miran ja Fredin, kanssa. Tällä kertaa emme suunnanneet Ahvenanmaalle, vaan Ranskaan, pari tuntia Lyonista länteen. Kisapaikkana oli hieno L'amour aux Chevaux, enkä vain voinut olla ihailematta sitä. Edessämme oli kvaalikilpailut, joissa starttasin itse kummallakin hevosella Celian toimiessa enemmänkin vain valmentajan ja hevosenhoitajan roolissa. Startteja kertyisi Miralla kaksi ja Fredillä yksi, luokkakorkeuksien ollessa tutut 110 senttiä ja 120 senttiä. Kilpailussa jaettaisiin kvaaleja himoittuun Power Jumpiin, jossa Miran ja Fredin kanssa kilpailtiin jo edellisenäkin kesänä; tänä vuonna kisa järjestettäisiin Suomessa Auburn Estaten tiloissa heinäkuun lopussa.
Jo radankävelyssä kiinnitin huomiota hyvin haastavaan rataan: se oli lyhyt, mutta täynnä tiukkia mutkia, lyhyitä teitä ja huteriakin esteitä, jotka maasta näyttivät siltä, että pieni tuulenvirekin saattaisi puomin tiputtaa, eikä häikäisevän kirkas sää ainakaan yhtään helpottanut tilannetta. Mutta muu ei auttanut, kuin yrittää parhaansa - mehän ei luovuteta, kun tänne asti on matkattu!
Fredin kanssa startattaisiin vain yksi luokka, 110 senttiä. Meinasin jo kuitenkin perua koko startin, koska Fredi oli kuntoonlaittaessa todella vauhko, eikä sille meinannut edes varusteita saada päälle. Jotenkin siinä kuitenkin onnistuin, koska hetken päästä olin orin selässä verryttelyssä. Ruunikko rauhoittui lähes heti, kun sen selkään pääsin. Ei Fredikään sateesta nauttinut, mutta pyrki keskittymään parhaansa mukaan. Siirryin siis melko hyvillä mielin kisamaneesin puolelle, missä ori aloitti steppailun uudestaan. Lähtömerkin jälkeen kaasu meinasi vähän hirttää kiinni, jonka vuoksi napattiin heti ensimmäiseltä esteeltä puomi alas. Se veti itseltäni, ja varmasti myös niin jaloistaan varovaiselta hevoseltakin, hieman pasmat sekaisin, jolloin Fredi kielsi seuraavana samalla linjalla olleelle isolle okserille. Uusi yritys ja puhtaasti yli. Ajatuksena oli, että kunhan nyt edes rata päästäisiin loppuun, virhepisteistä viis. Ja hyvä, että asennoiduin noin, sillä myös Fredin kanssa tiputimme kaarteen jälkeen olevan sarjan molemmat puomit. Kolmen esteen jälkeen meillä oli jo 16 virhepistettä.
Otin kuitenkin riskin ja valitsin lyhyen tien trippelille. Tiesin Fredin kääntyvän vaikka kolikon päällä, olihan Fredi uusintaratojen kingi, mikäli sinne saakka vain päästiin. Ja meillä ei ollut enää mitään menetettävääkään, vaan sijoitukset oli hyvä unohtaa jo saatujen virheiden vuoksi. Trippelille lähestyminen ei kuitenkaan ihan täydellisesti onnistunut, mutta puomi pysyi kuitenkin kannattimillaan. Samoin kolahti myös seuraavan ollut okseri, mutta sekin pysyy hyvin kannattimillaan. Mutta kameramies... Se sai Fredin pasmat aivan sekaisin, jolloin lähestyminen esteelle menee aivan harakoille ja nappasimme jo neljännen puomin tältä radalta. Ja kaiken kruunasi vesimatto, jolla astuimme rajaviivalle.
Rata ei tosiaankaan ollut tähtihetkiämme, 24 virhepisteellä ei tosiaankaan olla kärkipäässä. Ja niinhän siinä kävi, että sija 16/20 meille tuolla suorituksella napsahti.
Fredin syntymäpäivää juhlittiin irtohypytyksellä maneesissa. Olin koonnut maneesiin kahden esteen hyppykujan, johon kuului pysty ja okseri, joka oli alkuun ihan tavallinen pysty. Ohjasin orin hetken juoksuttelun jälkeen kujaan ja Fredi hyppäsikin viisikymmensenttiset esteet nätisti pariin kertaan, jonka jälkeen nostin esteet kahdeksaankymppiin. Fredi hyppäsi erittäin liioitellusti ja nostin parin kierroksen jälkeen ensimmäisen esteen metriin ja jälkimmäisen esteen kokosin metrikympin okseriksi. Liioiteltu hyppääminen jatkui, mutta yritin kovasti säästää orin jalkoja, joten korkeimmillaan jälkimmäinen este oli "vain" metrikahdenkymmenen korkuinen. Fredi olisi voinut hypätä vielä vaikka kuinka pitkään ja näyttikin erittäin pettyneeltä ottaessani sen takaisin liinaan ravailemaan. Kävelytin hevosta vielä noin vartin verran, jotta sen hengitys tasaantuisi aivan varmasti.
27.03.2016 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Olin kiillottanut edellisenä päivänä Fredin hännän latvoista korvanpäihin tämänpäiväisiä näyttelyitä varten. En odottanut paljoakaan, kunhan ori vain käyttäytyisi hyvin niin kaikki olisi mennyt nappiin. Matkaa ei ollut kovin paljon, joten ihan kukonlaulun aikaan ei tarvinnut lähteä. Matkusteluun tottunut Fredi asteli heti traileriin ja käyttäytyi koko matkan nätisti. Katsoin näyttelypaikalla vielä orin siisteyskunnon ja kävin tekemässä vaaditut paperihommat kansliassa ennen purkua. Taluttelin hevosta hetken ennen lämmittelemään menoa. Fredi liikkui todella kivasti, vaikka touhottikin kovasti uutta paikkaa ja uusia hevosia. Saatoin vain toivoa, että hevonen käyttäytyisi arvostelussa. Kävelimme hetken ennen arvostelun aloittamista ja vihdoin kun pääsimme esiintymään, päätti Fredi tekaista itselleen niin nyrpeän ilmeen kuin kykeni. No, ei auttanut muu kuin esittää hevonen loppuun. Joko saimme säälipisteitä tai sitten Fredillä on hyvä rakenne, sillä saimme sertin arvoisen ollen ensimmäinen sertittä jäänyt pari!
24.07.2020 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Tänään se alkoi, nimittäin matkamme kohti elämäni ensimmäistä Power Jump -kilpailua! Kilpailu oli minulle tuttu, olin tavallaan haaveillut siihen osallistumisesta jo vuosia, mutta kenttäratsastajana se oli aina jäänyt. Nyt päätin viime hetkillä kilpailla kahdella hevosellani vaadittavat tulokset esteillä ja lähteä kokeilemaan onneani! Yksin en lähtenyt liikenteeseen, sillä luottokisaparini Cecilia lähti myös edustamaan Regelbundenia. Itse kisaisin nuorella ja melko kokemattomalla Miralla edustaen kotimaatani Suomea ja Cecilia sitten puolestaan ex-laukkahevosellamme Fredillä edustaen omaa kotimaataan Ruotsia. Hieman ehkä ironista, kuin Suomi-Ruotsi -maaottelu tallin sisällä.
Jouduimme lähtemään jo ennen puoltayötä Vänersborgista kohti Tukholmaa. Olimmekin hyvissä ajoin perjantaiaamuna Tukholman satamassa valmiina nousemaan laivaan. Matka Vänersborgista oli sujunut hyvin ja hevosetkin olivat alun luimistelujen jälkeen sopeutuneet toistensa seuraan. Pari kertaa pysähdyimme jaloittelemaan hevosten kanssa, sillä tiesimme edessä olevan vielä vajaan kuuden tunnin laivamatka Maarianhaminaan ja siellä vielä puolisen tuntia ajettavaa Mandelbackeen. Laiva oli kerrankin aikataulussaan, joten pääsimme vihdoin iltapäivän puolella jaloittelemaan hevosia nopeasti satama-alueen ulkopuolella ennen kisapaikalle saapumista ennen matkan jatkamista.
Olimme varanneet koko viikonlopun ajaksi Fredille karsinapaikan Mandelbackesta. Mira pystyi majoittumaan hevoskuljetusautossakin, se oli kuitenkin sen verran tilava. Cecilia etsikin heti ensitöikseen kisapaikalta tallipäällikön ja saatuaan ruunikon karsinapaikan tietoonsa, saimme luvan aloittaa kuormamme purun. Ensin taluttelimme hevosia pitkään ja hartaasti tallialueella ja lähimaastossa syötellen kaksikkoa samalla, jotta ratsut saivat paikat kunnolla auki pitkän seisoskelun päätteeksi. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn meidän menestykselle!
25.07.2020 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
En voinut väittää, ettenkö olisi tärissyt jännityksestä kisa-aamuna. Hevoset vaikuttivat levänneiltä aamulla kävelyttäessämme niitä Cecilian kanssa ympäri Mandelbacken lähimaastoja. Cecilia oli palannut takaisin talliin laittamaan Frediä kuntoon minun jäädessäni kuljetusautolle harjaamaan Miraa. Olin laskelmoinut, että kerkeäisin katsomaan Celian ja Fredin radan ennen kuin lähtisin verkkaamaan omaa tammaani. Niinpä kuullessani ensimmäisen luokan puolivälin tienoilla kuulutuksen, jossa Celia ilmoitettiin valmistautuvaksi ratsukoksi, otin suunnaksi kisakentän. Mua jännitti hurjan paljon, sillä en ollut kerennyt seuraamaan ratsukon treenejä lainkaan. Kotona Fredi oli kuulemma tuntunut todella hyvältä, joten siksi ori oli lähtenyt mukaan. Rata alkoi oikein hyvin, kunnes Fredi otti stopin kolmannelle esteelle. Onneksi ori on näppärä hevonen ja kääntyy vaikka kolikon päällä, joten ratsukko pääsi jatkamaan nopeasti. Kulmakarvani kuitenkin kurtistelivat radan edetessä, sillä normaalisti puomeitta suoriutuva hevonen otti vielä kaksi puomia perusradalta. Celian ja Fredin matka tyssäsi siis perusrataan 12 virhepisteen kera. Luokan jälkeen lopullinen sijoitus oli odotetusti häntäpäässä sijan ollessa 27/31.
23.05.2021 päiväkirjamerkintä - kirjoittaja: Milja H.
Olin lähtenyt Cecilian kanssa jälleen kisareissulle tutun hevoskaksikon, Miran ja Fredin, kanssa. Tällä kertaa emme suunnanneet Ahvenanmaalle, vaan Ranskaan, pari tuntia Lyonista länteen. Kisapaikkana oli hieno L'amour aux Chevaux, enkä vain voinut olla ihailematta sitä. Edessämme oli kvaalikilpailut, joissa starttasin itse kummallakin hevosella Celian toimiessa enemmänkin vain valmentajan ja hevosenhoitajan roolissa. Startteja kertyisi Miralla kaksi ja Fredillä yksi, luokkakorkeuksien ollessa tutut 110 senttiä ja 120 senttiä. Kilpailussa jaettaisiin kvaaleja himoittuun Power Jumpiin, jossa Miran ja Fredin kanssa kilpailtiin jo edellisenäkin kesänä; tänä vuonna kisa järjestettäisiin Suomessa Auburn Estaten tiloissa heinäkuun lopussa.
Jo radankävelyssä kiinnitin huomiota hyvin haastavaan rataan: se oli lyhyt, mutta täynnä tiukkia mutkia, lyhyitä teitä ja huteriakin esteitä, jotka maasta näyttivät siltä, että pieni tuulenvirekin saattaisi puomin tiputtaa, eikä häikäisevän kirkas sää ainakaan yhtään helpottanut tilannetta. Mutta muu ei auttanut, kuin yrittää parhaansa - mehän ei luovuteta, kun tänne asti on matkattu!
Fredin kanssa startattaisiin vain yksi luokka, 110 senttiä. Meinasin jo kuitenkin perua koko startin, koska Fredi oli kuntoonlaittaessa todella vauhko, eikä sille meinannut edes varusteita saada päälle. Jotenkin siinä kuitenkin onnistuin, koska hetken päästä olin orin selässä verryttelyssä. Ruunikko rauhoittui lähes heti, kun sen selkään pääsin. Ei Fredikään sateesta nauttinut, mutta pyrki keskittymään parhaansa mukaan. Siirryin siis melko hyvillä mielin kisamaneesin puolelle, missä ori aloitti steppailun uudestaan. Lähtömerkin jälkeen kaasu meinasi vähän hirttää kiinni, jonka vuoksi napattiin heti ensimmäiseltä esteeltä puomi alas. Se veti itseltäni, ja varmasti myös niin jaloistaan varovaiselta hevoseltakin, hieman pasmat sekaisin, jolloin Fredi kielsi seuraavana samalla linjalla olleelle isolle okserille. Uusi yritys ja puhtaasti yli. Ajatuksena oli, että kunhan nyt edes rata päästäisiin loppuun, virhepisteistä viis. Ja hyvä, että asennoiduin noin, sillä myös Fredin kanssa tiputimme kaarteen jälkeen olevan sarjan molemmat puomit. Kolmen esteen jälkeen meillä oli jo 16 virhepistettä.
Otin kuitenkin riskin ja valitsin lyhyen tien trippelille. Tiesin Fredin kääntyvän vaikka kolikon päällä, olihan Fredi uusintaratojen kingi, mikäli sinne saakka vain päästiin. Ja meillä ei ollut enää mitään menetettävääkään, vaan sijoitukset oli hyvä unohtaa jo saatujen virheiden vuoksi. Trippelille lähestyminen ei kuitenkaan ihan täydellisesti onnistunut, mutta puomi pysyi kuitenkin kannattimillaan. Samoin kolahti myös seuraavan ollut okseri, mutta sekin pysyy hyvin kannattimillaan. Mutta kameramies... Se sai Fredin pasmat aivan sekaisin, jolloin lähestyminen esteelle menee aivan harakoille ja nappasimme jo neljännen puomin tältä radalta. Ja kaiken kruunasi vesimatto, jolla astuimme rajaviivalle.
Rata ei tosiaankaan ollut tähtihetkiämme, 24 virhepisteellä ei tosiaankaan olla kärkipäässä. Ja niinhän siinä kävi, että sija 16/20 meille tuolla suorituksella napsahti.